Phnom Penhin nähtävyyksiä - Kuoleman kentät

Edellisellä viikolla tuli kuluneeksi 40 vuotta punakhmerien valtaannoususta Kambodžassa. Siksi taas kaivelin kuva-arkistojemme kätköjä ja palautin mieleen muutaman vuoden takaisen vierailumme Phnom Penhissä kansanmurhan muistomerkkejä tutkimassa.


Kaikkiaan kommunististen punakhmerien neljä vuotta (1975-1979) kestäneen vallassaolon aikana arvioidaan noin viidesosan Kambodžan kansasta kuolleen. Tässä puhutaan siis noin 1,7 miljoonasta ihmisestä. Osa teloitettiin ja osa kuoli nälkään ja kulkutauteihin. Hallinnon tavoitteena oli luoda jonkinlainen hämmentävä ideaali maatalousyhteiskunta. Kaupungit tyhjennettiin ja ihmiset siirrettiin maaseudulle. Kaikenlaiset huvitukset kiellettiin ja ihmisten tuli uhrata koko elämänsä työnteolle.

Santorinilla: Oia

Oian luokitteleminen rantakohteeksi on ehkä vähän liioittelua, mutta kun se ei oikein kaupunkikohdekaan ole ja rantojakin on ihan helpon matkan päässä, lienee se kuitenkin riittävän lähelle oikeaa.


Kreikka on matkakohteena jäänyt meille vähän vieraaksi. Parempi puolisko käväisi pikaisesti työmatkalla tutustumassa Ateenaan ja onpa hän joskus lapsuudessaan lomaillut Kyproksella, mutta yhdessä emme ole käyneet muualla kuin Santorinilla kerran joitain vuosia sitten.

Pariisin perinteitä - crêpet latinalaiskorttelissa

Aikoinaan ihan ensimmäisellä Pariisin matkalla eksyimme latinalaiskorttelin alueella lounaalle pieneen bretagnelaiseen crêperavintolaan nimeltään Crêperie des Pecheurs. Ruokalistalla tosiaan oli lähes pelkästään täytettyjä lettuja sekä suolaisina että makeina. Muutama annos mereneläviä oli näiden lisäksi otettu mukaan. Juomana tarjoiltiin todella hyvää bretagnelaista omenasiideriä.


Paikka on edelleen olemassa, eikä se ole juuri muuttunut. Ravintola on sisustettu kovin merihenkisesti. Olo on kuin olisi syömässä ahtaassa vanhassa laivassa. Ensimmäisellä reissullamme halusimme vielä viimeisenä päivänä palata tähän ravintolaan, mutta sen löytäminen tuotti hieman ongelmia. Lopulta kuitenkin onnistuimme ravintolan paikallistamaan.

Pikavisiitti Tallinnaan

Riikassa kävin noin kuukautta aiemmin työmatkalla. Nyt päätimme ihan omatoimisesti piipahtaa pääsiäisviikonloppuna yöpymässä Tallinnassa. Minulle tämä oli ensimmäinen yöpyminen Virossa. Parempi puolisko on tällä sektorilla kokeneempi. Matka taittui Viking XPRS-laivalla. Lakon uhka hieman loi jännitystä reissun onnistumisen suhteen, mutta onneksi työtaistelulta vältyttiin.


Aiemmilla pikapyrähdyksillä Tallinnassa olen ehtinyt lähinnä kiertelemään vanhassa kaupungissa. Hotellimme Nordic Hotel Forum sijaitsi ihan vanhan kaupungin nurkalla. Jälleen askel vei suoraan mukulakivikaduille ja siellähän se aika taas kului pääosin.

Sidewaysin maisemissa

Twin Peaksista tuli kirjoitettua aiemmin viikolla ja nyt tuli mieleen sanoa pari sanaa Sideways-leffan kuvauspaikoista, joilla tuli myös pyörähdettyä viime kesänä. Tästäkin aiheesta sanoin jo aiemmin sanan tai pari. Idea tämän jutun kirjoittamiseen syntyi, kun eilen ihan vahingossa satuimme telkkarin ääreen Sidewaysin alkumetreillä ja päädyimme pitkästä aikaa katsomaan elokuvan loppuun asti.


Sideways tuli aikoinaan katsottua leffateatterissa. Menimme ilman mitään ennakko-odotuksia katsomaan nyt jo suljettuun Forumin elokuvateatteriin Helsingissä mitä ohjelmistossa olisi tarjolla. Ainoa edes etäisesti mielenkiintoisen kuuloinen elokuva, joka oli alkamassa siinä vartin sisällä, oli Sideways. Kummallakaan ei ollut mitään etukäteistietoja leffasta, mutta kuvaus vaikutti "ihan kivalta". Elokuva osoittautui aivan mainioksi.


Roadtripin suunnittelun yhteydessä kävi ilmeiseksi, että tarvisimme majapaikan jossain Montereyn ja Los Angelesin välimaastossa. Lonely Planetin Kalifornian opas mainitsi Sideways-leffan alueen yhteydessä. Pienen tutkailun jälkeen päädyimme valitsemaan yöpymispaikaksemme samaisen tuulimyllymotellin Buelltonin pikkukaupungissa kuin elokuvan sankarikaksikkokin.


En muistanutkaan, että motellia näytetään elokuvassa aika paljon. En osaa sanoa, onko elokuvan huonekohtaukset kuvattu oikeasti siinä huoneessa, jonka ovea näytetään ulkopuolelta. Majoituimme nimittäin itse siinä ihan vieressä. En enää muista huoneemme numeroa. mutta samaisessa siivessä toisessa kerroksessa joka tapauksessa majoituimme. Huoneemme sijaitsi vieläpä samassa päässä kyseistä siipeä.

Motelli itsessään ei ollut erityisen ihmeellinen. Huone oli siisti, mutta hyvin kulunut ja vanhahtava. Vaan eipä ollut hintakaan kummoinen. Yö kustansi vajaat 60 euroa. Usein tällaisissa paikoissa yön keskihinta vielä putoaa, jos majoittuu useamman yön.

Buelltonin kaupunki itsessään oli jopa vähän tylsän oloinen. Monessa muussa pikkukaupungissa matkamme varrella oli miellyttävämpi tunnelma. Mahdollisesti muissa viinialueen kaupungeissa, kuten Solvangissa, Los Olivosissa ja Santa Ynezissä olisi parempi meininki. Emme näissä tosin vierailleet.


Meidän huoneessamme oli parisänky ja myös pieni keittonurkkaus. Elokuvan huoneessa ei näkynyt keittonurkkausta. Tosin huoneet ovat yhdistettäviä, joten voi olla, että osassa huoneista on keittonurkkaus ja osassa ei. Näin kaksi huonetta yhdistämällä syntyvässä sviitissä on yksi keittonurkkaus. Muutoin elokuvassa näkyvä huone on oikeasti niin aidon näköinen parvekkeineen kaikkineen, että voisi tosiaan kuvitella sen olevan aito. Vaikka elokuvissa kaikki onkin aina huijausta, kuten Universal Studios opetti.


Aikataulumme ei sallinut vierailuja viinitiloilla, sillä olimme tosiaan paikalla vain nukkumassa yhden yön matkallamme etelään. Tämä toki on pieni harmi, mutta joskus on pakko tehdä kipeitä valintoja.

Täydensimme Sideways-elämystämme vielä illallisella Hitching Post II -ravintolassa, jossa elokuvassa vieraillaan useamman kerran. Ravintolan ulkopuolella puussa vaani parvi kalkkunakondoreita. Samaisia lintuja kierteli ja kaarteli usean yksilön voimin maanteiden yläpuolella kaikkialla Kaliforniassa. Lajituntemuksemme oli vähän huonoa, joten jouduimme asiaa kysäisemään ravintolan henkilökunnalta. Ihan hyvällä mallilla ei tuntemus ollut sielläkään, mutta onneksi asia selvisi. Mitäpä ei tipeillä elävä amerikkalainen palveluhenkilö tekisi asiakkaan eteen.

Oikeasti Hitching Post oli varasuunnitelma ruokailun varalle. Buelltonin kylässä ravintolat sulkivat ovensa aikaisin keskellä viikkoa, eikä yhtä Tripadvisorin suosittelemaa ravintolaa löytynyt ollenkaan, vaikka ihan varmasti etsimme sitä ihan oikeasta paikasta. Siispä Hitching Postiin vei tie. Paikka oli siellä missä piti ja reilun puolen tunnin jonotuksen jälkeen istuimme pöydässä ruokalistoja tavaamassa.


Hitching Post on muuten saanut vähän vaihtelevia arvioita Tripadvisorissa. Meidän mielestämme ravintolan ruoka oli ainakin pihvien osalta varsin mainiota. Ei sillä michelintähtiä tavoitella, mutta perusasiat olivat hyvin hallinnassa. Kun myös viinipuoli ja palvelukin olivat hallussa, ei jäänyt valittamisen sijaa. Emme tosin Milesin ja Jackin tapaan halunneet kävellä motellille pimeää maantien vartta. Siksi vastuullisena autoilijana tyydyin vain maistamaan hörpyn viiniä pihvini kanssa.

Paikan päällä Hitching Post ei näyttänyt sisältä päin lainkaan tutulta. Elokuvan katsomisesta oli kuitenkin jo kymmenen vuotta aikaa. Eilinen pälyily tv-ruudulta vahvisti, että kyllä se ihan samalta näytti. Jälkeen päin tuli mieleen, että joku sisäkuvakin paikasta olisi voinut olla kiva ottaa. Pikselipiheys aina harmittaa jälkikäteen.

Puolivahingossa syntynyt Sideways-kierroksemme oli kiva osa muutenkin hauskaa reissua. Jos samoille tienoille pääsisi vielä vähän rauhallisemmin kiertelemään, olisi hauska käydä tutustumassa viinitiloilla. Niitä kuitenkin alueella on varsin paljon. Ja ilmeisesti pinot noir -viinit ovat alueella hyvin hallussa. Merlot on myös viljeltyjen lajikkeiden listalla, vaikka Sidewaysin myötä sen kysyntä putosikin rajusti.

Lopuksi keräsin vielä muutaman linkin elokuvan kuvauspaikkoja paremmin esitteleville sivuille. Mukana on myös yksi vahvasti viiniaiheinen linkki.

Linkkejä:

New York yläilmoista

Bangkokista kun tuli tällainen juttu kirjoitettua, niin miksipä ei New Yorkistakin. Manhattanhan se on se pilvenpiirtäjien oikea koti. Olkoonkin, että Hongkongissa on näitä tötteröitä paljon enemmän.


Varsinainen klassikko New Yorkin näköalapaikoista on Empire State Buildingin näköalatasanne, joka sijaitsee tornin 86. kerroksessa. Useina aikoina päivästä tämä on myös varsin suosittu, eli kannattaa varautua jonotukseen. Enemmän maksamalla on mahdollista päästä myös ylemmälle näköalatasanteelle 102. kerroksessa. Täällä tosin näkymiä katsellaan lasin läpi. Ylempi tasanne ei myöskään ole auki aina.

Mikäli tarkoitus on viettää aikaa pidempään Empire State Buildingin näköalatasanteella esimerkiksi auringonlaskua ja valojen syttymistä katsellen, on syytä huomioida, ettei näköalatasanteella ole lainkaan istumapaikkoja. Henkilökunta myös pitää hyvin tehokkaasti huolta, etteivät vierailijat istuskele lattioilla. Pidemmän ajan viettäminen näköalatasanteella on siis erittäin epämiellyttävää. Saavuimme kerran itse juuri vähän ennen auringonlaskua, jolloin jonot olivat lähes olemattomat ja vietimme tornissa aikaa parisen tuntia. Oli vähän tylsää, vaikka näkymät olivatkin hienot.


Varsin hyvä vaihtoehto tälle klassikolle on menoltaan huomattavasti rauhallisempi Top of the Rock, joka sijaitsee Rockefeller Centerissä. Näiden tornien rakentajista on se legendaarinen kuva, jossa kaverit istuskelevat teräspalkin päällä syömässä lounasta yläilmoissa. Näkymät ovat hienot, mukaan lukien näkymä Empire State Buildingin suuntaan. Myös Central Park näkyy hienosti Top of the Rockista käsin. Ainoana miinuspuolena on Chrysler Buildingin jääminen vähän toisen rumemman tötterön taakse piiloon.


Näistä kahdesta mainitusta tornista menen itse mieluummin Top of The Rockiin. Siellä voi olla rauhassa ja vaikka istua välillä. Tasanteita on useampia ja kaikille riittää tilaa ihailla näkymiä.

Uusi mielenkiintoinen näköala New Yorkiin tulee tarjolle myöhemmin tänä vuonna, kun uuden pilvenpiirtäjän One World Trade Centerin näköalatasanne avaa ovensa. Paikka sijaitsee tornin kerroksissa 100-102. Terrori-iskuissa tuhoutuneiden tornien paikalle rakennettu uusi rakennus tarjoaa tosiaan vähän erilaisen näköalan, sillä se sijaitsee Manhattanin eteläkärjen tuntumassa, kun muut näköalatornit sijaitsevat Midtownissa huomattavasti pohjoisempana.


Yksi varsin mielenkiintoinen vaihtoehto lintuperspektiivikatselmointiin on tarjolla julkisen liikenteen muodossa. Kyseessä on yksi USA:n harvoista julkisen liikenteen köysiradoista (näitä on yhteensä 3 kpl käytössä), jonka vaunut kulkevat Manhattanilta East Riverin keskellä sijaitsevalle Roosevelt Islandille.


Itse saarikin on paikkana ihan tutustumisen arvoinen. Jos ei muuta, niin ainakin Manhattanin suuntaan tarjoutuvien näkymien vuoksi. Mutta silti hauskinta on juuri tuo köysirata-ajelu.


Ajelu köysiradalla maksaa saman verran kuin muutoinkin kyyti New Yorkin julkisen liikenteen välineillä. Jos käytössä on useamman päivän lippu tai arvolippu, käyvät nämä maksuvälineinä myös köysirata-ajelulle.

Muut kirjoitukset aiheesta New York:
Roadtrip USA 2014, osa 8: New York
New Yorkin nähtävyyksiä - Coney Island
New Yorkin nähtävyyksiä - Intrepid Sea, Air & Space Museum
New Yorkin nähtävyyksiä - 9/11 Museum
New Yorkin nähtävyyksiä - High Line Park